Barcelona! Tuo jo vuodesta 2019 asti päässäni ollut kisa toteutui viimeinkin tänä vuonnna. Odotukset olivat kovat, koska olin vuosien saatossa kuullut enimmäkseen kehuja kisan nopeudesta ja järjestelyistä. No oliko tämä kisa dream comes true? Oli ja ei ollut. Kisamiljööhän on silmiä hivelevä, mutta kuumuus ja järjestelyt laskivat tunnelmaa. Kuumuudelle ei voi mitään, mutta pyöräilyn ekan kierroksen romurallille on vaikka mitä tehtävissä.
Uinti 1:08:58 + T1 4:08
Uinnissa suunnitelmanani oli lähteä uimaan kärkiporukan perään. Sain suht hyvät asetelmat lähtöön. Hain tuntumaa ja fiilistelin ekalle kääntöpoijulle asti, josta aloin nostamaan uintia IM-vauhtiin. Alun ekan pätkä suhahtikin ohi myötäaallokon siivittämänä, jonka jälkeen alkoikin 1,7km pätkä vasta-aalokkoon uintia. Aallokko ei häirinnyt itseäni. Enemmän poijujen liikkuminen aallokossa toi pään vaivaa. Suomessa on tottunut, että poijut ovat nätisti linjassa, kun taasen tuolla joka poijun jälkeen sai hakea seuraavaa poijua. Ei voinut luottaa seuraavan poijun olevan suoraan edessä. Pitkän takasuoran jälkeen pääsimme uimaan taas myötäaallokkoon. Tässä vaiheessa itselläni oli edelleen hyvä tunne uinnista ja ajattelin ennätyksen paukkuvan. Rantaan noustua yllätyinkin että uintiin oli mennyt melkein 1:09. En antanut tämän vaivata päätäni, sillä huomasin kumminkin olevan hyvissä asetelemissa uinnin jälkeen. Pyöriä oli edelleen paljon telineissä ja takana oli pitkä helminauha.
Pyörä 4:55:32 + T2 5:06
Pyörä oli alusta alkaen hieman hankala järjestelyjen takia. Aluksi poljimme kapeahko kujaa pitkin isommalle tielle. Osa kilpailijoista painoi menemään laput silmillä ja heidän lisäksi piti vielä väistellä lentäneitä pulloja sekä töyssyjä. 3km siirtymän jälkeen pääsi viimein moottoritielle ajamaan aeroasennossa. Kerkesin jo ajatella pahimman olevan ohi, mutta kuinka väärässä olinkaan.
Puolimatkan startti oli startannut aikasemmin aamulla ja he polkivat yhden kierroksen. Täydelle matkalla poljettiin kolme kierrosta. Ekan kiekan puolikas menikin mukavasti omaa vauhtia polkiessa. Kun saavuin kääntöpaikalle huomasin ison porukan puolimatkalaisia tulevan myös reitille kapeaa tietää pitkin. Kun tämä kapea kohta päättyi porukka levisi miten sattui reitille ja pahimmillaan rinnakkain oli viisi kilpailijaa. Tässä vaiheessa sai olla koko ajan varuillaan, koska ei voinut yhtään tietää jos joku päättäisikin puikahtaa eteeni katsomatta onko hänellä tilaa. Onnistuin selviämään häröpallosta ilman sattumuksia. Jonkin ajan sai taas polkea rauhassa kunnes näkyi ambulanssi edessä ja viitottiin hidastamaan vauhtia. Näin kuinka kaksi kilpailijaa makasivat maassa. Kisan jälkeen kuulin toisen henkilön kuolleen sairaalassa.
Ekalla kierroksella reitillä olikin aivan liikaan urheilijoita. Vähän väliä sai pomppia jarrukahvoille kun joku päätti hypätä eteen letkan keskeltä. Välillä ei edes yritetty mennä oikeaan reunaan vaan jäätiin polkemaan keskiviivan (jos sitä edes oli) tuntumaan.
Toiselle kierrokselle pääsikin onneksi polkemaan väljempään ja löysin hyvän porukan jota seurata. Toisen kiekan puolen välin jälkeen tipahdin vähän porukasta huoltopisteellä ja jäin polkemaan yksin. Kiekan lopussa rupesin miettimään ”vielä pitäisi yksi kiekka painella” ja jaloissa alkoi tuntua painellut kilometrit. Onnekseni toinen kilpailija paineli ohi ja otin hänestä kiintopisteen itselleni. Päätin, että tuo selkä pitää pysyä näkökentässä ja tämä sai uutta virtaa koneeseen.
Eihän Ironman ole mitään ilman kömmähdyksiä ja niitähän oli vielä edessä. Aluksi onnistuin hajottamaan etupulloni korkin juomapisteellä, jonka johdosta Gatorade lenteli ympäriinsä pullosta. Ihan kuin siinä ei olisi muutenkin jo marinoitunut tarpeeksi pyörän aikana. Seuraavaksi lensi geelipullon loput kun jouduin hätäseen väistämään pieneen monttuun naista, joka juoksi reitin keskelle lastenvaunujen kanssa. Onneksi geelipusseja oli vielä vaihtoon asti jäljellä. Viimeisenä tipahti Salt Stickistä Gatorade käsistä. Tähänkin olin varautunut ja T2 pussissa odotti uusi satsia Salt Stickejä
Kaikesta huolimatta pyörässä paukahti omat enkat ja reitti oli vielä 4km normaalia pidempi.
Juoksu 3:51:17
Juoksun alussa tiesi, että kuumuuden kanssa joutuu jossain vaiheessa taistelemaan. Alkuun juoksu lähti rullaamaan hyvin tavoitteeseen nähden ja jouduin jarruttelemaan itseäni. Ekalla huoltopisteellä alkoikin näkyä jo tuskien taipaleen merkkejä. Hörppäsin mukillisen Gatorade, joka nousi lähes välittömästi kurkkuun. Sain pidettyä sen sisällä ja jatkoin matkaan. Toisella tapahtui sama, mutta vieläkin pysyi sisällä. Kolmannella kerralla otin taas Gatorade ja perään vettä. Aika pian tämän jälkeen pitikin kävellä sivuun oksentamaan. Samalla alkoi kuumuus piinata ja varjoa ei ollut tiedossa seuraavaan 7km matkalla.
Päätin etten enää juo Gatorade vaan otan vettä, cokista ja geelejä. Tein myös suunnitelman jossa juoksen 3km putkeen ja sitten kävelen 2min. Suunnitelma ainut ongelma oli cokis, koska sen juomisen jälkeen oli pakko kävellä. Hapot alkoivat korventamaan kurkkua. Toinen ongelma oli geelit. Omat geelit alkoivat myös oksettamaan. Heitin kaikki geelini roskiin ja aloin ottamaan Maurtenia, joka yllättäen ei nostanut oksua kurkkuun.
Juoksusuuunnitelmani alkoi myös pikkuhiljaa höllääntyä. Eka pudotin juoksun 2km ja tauon 3min, sitten juoksin yhden kilometrin ja kävelin 4min. Viimeisellä kiekalla juoksin minkä kuumuudelta pystyin ja kävelin niin kauan kunnes pystyin taas juoksemaan.
Viimeinen kiekka kestikin loputtoman pitkään. Kramppeja ei tullut vaikka kaikki merkit olivat ilmassa, energiaakin olisi ollut juosta ja en kokenut nestevajauksen oireita. Silti en vaan kyennyt juoksemaan kuin max kilometrin pätkiä. Pitkän taivalluksen maali alkoi viimein häämöttää. Aikojen tavoittelut oli heitetty romukoppaan jo 35km sitten ja ainoastaan maaliviivan ylitys oli tavoitteena. Lopulta maaliviiva oli silmien edessä. Nopeat tuuletukset ja viimein teltan suojiin istumaan auringon paahteelta!
Kokonaisaika 10:04:59
Kisasta jäi kaksijakoiset fiilikset. Kerrankin pääsin uinnin jälkeen hyvässä porukassa liikkeelle pyörällä ja pyörä kulki ennätysvauhtia. Juoksua vaille kisa olisikin ollut nappisuoritus tuolla kelillä, mutta lopulta kroppa ei kestänyt koko päivän kestänyt pätsiä.
Mieli huutaa kovasti revanssia ja aika pian seuraava kohde tulikin päätettyä. Tuleva kausi aloitetaankin suoraan syvästä päädystä IM Lanzarotella, jonka jälkeen päätetään mikä on kauden lopettava Ironman.
Tampereen Triathlon Klubi 
Jätä kommentti