Vuoden toinen Ironman, minkä piti olla se “nopea ja helppo” Ironman. Sää päätti toisinpäin ja kisasta tuli oikea taistelu tuulta vastaan 😁

Muutenkin kisavalmistautuminen otti takapakkia Joroisten jälkeen, josta nappasin mukaani koronan ja angiinan. Tämä kombinaatio vei pienen urheilijan 1,5 viikon ajaksi sohvalle sairastelemaan. Sairastelun jälkeen uinti ja pyörä palautuivat nopeasti omalle tasolleen, mutta juoksu tökki. Tuntui ettei saa tarpeeksi happea juoksun aikana ja siten ei pysty pinkomaan, niin kovaa kuin pää haluaisi. Ajattelin toiveikkaasti, että viimeistään kisassa juoksu sitten napsahtaa kohdalleen. Olihan tämän vuoden treeneissä ollut paras kulku pitkillä matkoilla. Lanzassakin juoksu kulki hyvää vauhtia 25km asti.

Ensimmäisen kerran kisatessani Tallinnassa 2019 meri teki kylmät tepposet ja uinti siirrettiin merestä Harkujärveen parin päivän varoitusajalla. Kuin kohtalon ivana tänä vuonna kävi toisinpäin lähes yhtä hätäseen. Matkalla Tallinnaan napsahti sähköpostiin tieto, jossa ilmoitettiin uinnin siirtymisestä Harkujärvestä mereen sinilevän takia. Tämä oli miellyttävä uutinen itselleni, koska nyt ainakin näki olkapäätään pidemmälle vedessä 😁

Saavuimme Tallinnaan Keskiviikkona, joka takaisin hyvän ajan valmistautua kisaan ja kerkesimme tutustua myös kisareittiin. Kaikki reitit olivat muuttuneet edellisestä kisastani parempaan suuntaan. Pyörä oli nopeampi ja juoksussa ei ollut mukulakiviä kiusana. Kisa ei käynyt kertaakaan Tallinnan keskustassa vaan kisakeskuksena toimi Rocca Al Maren kauppakeskuksen alue.

Torstaina alkoi huomaamaan, kuinka tuuli kasvoi pikkuhiljaa ja ennusteet eivät luvanneet tuuleen hyytymistä. Ilman tuulta keli ennuste olisi ollut täydellinen kisakeli. Pidin toivoa yllä, jotta tuulet laskisivat vielä kisapäivälle. Perjantaina kun veimme pyöriä T2:seen uinti ei todellakaan houkutellut. Tuuli tuiversi kovaa ja merestä nousi vaahtopäitä 😅

Kisa-aamuna tuuli antoi pientä toivonkipinää. Oli selvästi kevyempi tuuli edelliseen iltaan verrattuna. Meressä ei näkynyt vaahtopäitä eikä aallokko muutenkaan ollut kovin kummoinen. Keli jopa vaikutti huippu kisakeliltä.

Uinti 1:15:17

Uinnin lähtö oli uusi kokemus. Lähdimme rannalta liikkeelle letkassa kohti pontoonia, josta uinti starttasi. Vesi oli hyvin matalaa ja olisi saanut kävellä reilusti sata metriä ennen kuin meri olisi ollut rinnan korkeudella. Hieno lähtö, joka kylläkin uinnin lopussa pänni.

Ponttoonia kohti kävellessä aalto ei vaikuttanut pahalta. Ponttoonilta lähdettyä oli parempi pomppia perhosuinnin vedoilla eteenpäin ennen kuin pääsi kunnolla uimaan vaparia. Uinti lähti mukavasti liikkeelle, mitä nyt alkuun joutui ohittelemaan muita. Pitäisi aina lähteä rohkeammin lähempänä kärkeä liikkeelle. Eka kierros meni mukavasti ja uinti tuntui koko kierroksen hyvältä. Toiselle kierrokselle lähtiessä olin hyvässä vauhdissa ja ajattelin, että tästähän tulee vielä hyvä uinti. Olin mennyt vähän hitaammin suunniteltua.

Toisella kierroksella aallokko kasvoi koko ajan ja pian en nähnyt poijuja aallokon takia. Paras tapa löytää poijulle oli bongata muita uimareita edestä ja toivoa, että heillä on suunta kohdillaa. Merivettä tuli hörpittyä vähän väliä ja hyvää rytmiä ei saanut pidettyä yllä. Toisiksi viimeisessä käännöksessä tuntui kuin meri olisi lyönyt suoraan vastapalloon.

Välillä tuntui ettei eteenpäin päässyt yhtään aallokon takia. Pitkän räpistelyn jälkeen viimeinen käännös tuli ja enää ei tarvinnut uida vastavirtaan. Edelleenkään en nähnyt missä uinnin vaihto sijaitsee ja toivoin muiden uimareiden menevän samaan suuntaan. Jonkin ajan päästä huomasin toisen kisailijan seisovan vedessä ja päätin itsekin laittaa jalat hetkeksi maahan. Viimeinkin näin missäpäin vaihtopaikka oli. Matkaa kuitenkin oli vielä reilu sata metriä ja päätin kokeilla olisiko nopeampi yrittää kahlata vedessä eteenpäin kuin uida. Kahlaus tuntui hyvin raskaalta joten aloin uimaan/pomppimaan vedessä eteenpäin.

Lopulta pääsin kunnolla juoksemaan T1:een ja samalla huomasin toisen kierroksen olleen 10min hitaampi kuin ensimmäisen 😅

T1 4:53

T1 otin varman päälle, koska tuulen takia en osannut yhtään arvioida kuinka pitkään menisi ja päätin sen takia käydä varmuuden vuoksi vessassa, jottei tarvitse lorotella nilkoille pyöräilyn aikana. Muuten vaihto meni nappiin ja pääsin hyvin energisenä pyörän päälle.

Pyörä 4:55:52

Kisaeväät: 2 “superpulloa” (sekoitus NoSht urkkaa ja kaksi High5-geeliä), geelipullo (14 High5-geeliä ja vettä), 3 Jollos pötköä ja 12 Saltstickiä

En oikein osaa pitää tasaisia tehoja tuulessa polkiessa, joten päätin alussa etten ainakaan polje heti jalkojani alta lähtemällä liikkeelle hyvin maltillisilla tehoilla ja tutkimalla kuinka tuulet käyttäytyy matkalla. Poljimme kolme kierrosta, joten ekalla kierroksella pystyi hyvin tunnustelemaan mitä oli luvassa.

Alku olikin 15km vastatuuleen polkemista. Vaikka lähdin maltilla, hitaan uinnin takia alku meni pitkälti muita ohitellessa. Kisareittiin tutustuessa olin naureskellut reitin “mäille”, mutta vastatuulessa nekään vähäiset ja lyhyet mäet eivät paljoa naurattaneet. 😅 En millään kierroksella osannut päättää olisiko ne parempi polkea ylös aerosta vai yläasennosta, kun molemmissa tuntui vauhti loppuvan. Käännöstä kohti polkiessa keskari oli vähän alta 30 km/h ja mietin vain, ettei tänään todellakaan paukutella enkkoja.

15 km jälkeen käännyimme motarilta pienemmälle tielle, jossa sivutuuli otti pyörästä kiinni.Onneksi tuuli oli aika tasaista eikä puuskaista, niin uskalsin nojailla tuulta vastaan ja antaa mennä.  Hetken poljettua huomasinkin, että tässähän alkaa keskinopeus nousemaan vaikken lisännyt paljoa tehoja. Maaseudulla polkiessa pääsi välillä tuulen suojaan metsäisillä osuuksilla. Maaseutupätkän lopun lähestyessä aloin jo odottelemaan takaisin menoa, koska tarjolla oli viimein kunnon myötätuuli ja keskinopeus oli noussut 34 km/h paikkeille.

Kyllähän sitä kannattikin odottaa! Heti kun käännyimme takaisin kohti Rocca Al Marea, tunsin kuinka pyörä oikein lähti lentoon. Vauhti kasvoi koko ajan ja paljolti sai mennä jalka suorana, koska välitykset loppui vähän väliä pyörästä. Ennen takaisin käännöstä kierroksen keskari oli noussut melkein 37 km/h.

Otin myös seuraavan kierroksen ensimmäisen pätkän varman päälle, koska tarjolla oli vauhdikas paluu. Alkuosuus meni edellistä hitaammin kun tuuli oli kasvanut edelliseltä kierrokselta ja keskinopeus oli reilusti alle 30 km/h ennen käännöstä. Ekan käännöksen jälkeen nostin maltillisesti tehoja ja rupesin odottelemaan milloin pääsee taas ratsastamaan myötätuulessa. Myötäiselle osiolle saapuessa keskinopeus oli jälleen ~34 km/h. Tässä kohdin aloin laskemaan, että kolkuttelen parhaillaan omaa täpärin ennätysaikaa pyörällä, jos myötätuuli nostaa kierroksen keskarin lähemmäs 37 km/h.

Näinhän siinä kävin ja päätin ennen käännöstä, että tällä kertaa painelen isommilla tehoilla vastatuuleen. Tehojen noston ansiosta alkupätkä meni kaikkein nopeiden ~32 km/h keskarilla. Myötätuulista osuutta lähestyessä aavistelin tuulen hiukan laantuneen ja kääntyessä keskinopeus oli vähän alle 35 km/h.

Olin ikävä kyllä ollut oikeassa. Tuuli oli laantunut merkittävästi ja enää ei ilmaista kyytiä tarjolla maaliin. Tällä kertaa joutui polkemaan koko paluumatkan ja keskinopeus ei noussut edellisten kierrosten tapaan. Lopulta kosahdin omaan nokkeluuteni ja viimeisestä kierroksesta tuli kaikista hitain 😅 Silti lähdön yllätyksekseni ajoin aika lähelle omaa enkkaani 👌

T2 4:57

T2 venähti hiukan pitkäksi vessatauolla ja eväshetkellä. Tuuli naatiskeltua siripirejä ja geeliä turhankin pitkään penkillä 😁

Juoksu 3:45:30

Kisaeväät: 3 Jollos pötköä, 4 High5-geeliä, 8 Saltstickiä

Reitti oli jälleen tasainen ja nopea, mutta oma juoksukunto oli mysteeri. Sairastelun jälkeen oli saanut tehtyä 1-2 hyvän tuntuista juoksua. Juoksussa yritin samaa kuin pyörässä eli varmistellen liikkeelle kiristäen vauhtia joka kierrokselle. Lähdin liikkeelle 4:45 tahtia, joka tuntui alkuun hyvinkin kevyeltä. Ei ollut energiavajetta, nestehukkaa tai suolan puutetta ilmassa. Ensimmäinen vitonen meni hyvin mukavasti ja vauhti pysyi tasaisena. Ennen kierroksen loppua tuli pieni notkahdus vauhdissa ja vatsassa alkoi tuntua pistely. Päätin jatkaa samalla vauhdilla eteenpäin enkä yrittänyt nostaa vauhtia.

En kerennyt taivaltaa kovin pitkälle kun vatsassa alkoi pistellä enemmän ja arvasin, että tällä reissulla tulee ensimmäinen pitkä istuntoni täpärillä. Pinnistelin 17km asti, vaikka vauhti hyytyi ja kipu kasvoi. Lopulta oli pakkoa taipua bajamajaan istunnolle. Pitkän kokouksen jälkeen olo helpotti ja pääsin taas jatkamaan matkaa. Alkuun vauhti taas oli mukavaa 4:45 min/km, mutta aika pian vauhti alkoi laskea lähemmäs vitosta. En oikein keksinyt mistä oli kyse, koska mihinkään ei kolottanut, ei ollut nestehukan tuntua, eikä kramppeja ilmassa.

Vauhdin laskua kesti viimeiseen kiekkaan asti, jolloin laskeskelin, että ilman ihme piristystä en todellakaan tee ennätyksiäni tänään. Lopulta päätin, että tämän maratonin tavoitteena on juosta maaliin. Huoltopisteillä kävelisin hetken, jotta saan varmasti energiat alas. Ennätys sekin on, koska millään täpärillä en ole pystynyt juoksemaan koko maratonia putkeen. Olen joko totaalisesti hyytynyt matkalla tai krampit ovat iskeneet viimeisellä kympillä.

Viimeinen kiekka taipuikin lopulta ilman kävelypätkiä ja pääsin juoksemaan punaiselle matolle! Noh ei se ollut tyylipuhtainta juoksua, mutta molemmat jalat olivat ainakin paikoitellen ilmassa.

Loppuaika 10:06:30

Päällisin osin kisasta jäi mieleen tuuli, tuuli ja vielä kerran tuuli. En ole koskaan kisannut noin kovassa tuulessa. Lanzaan ennen kuulin varoituksia kovasta tuulesta, muttei omassa Lanzan kisassa ollut missään vaiheessa Tallinnan tasoisia tuulia. Tämä toi kumminkin varmuutta omaan tekemiseen, koska sain uinnin tehtyä kunnialla myrskyssä ja pyörä kulki mukavasti.

Ennätykset jäivät tällä kertaa odottamaan toista kisaa. Juoksua lukuunottamatta olen tyytyväinen omaan suoritukseen. Jo uinnin tokalla kiekalla tiesin ettei tänään paukutella ennätyksiä vaikka pyörässä meno pääsikin yllättämään itseni. Hyvällä juoksulla olisi tullut pieni parannus ennätykseen, mutta en kyennyt siihen tällä kertaa. Olisin myös voinut olla rohkeampi pyörällä ja painaa kovempaa vastatuuleen, mutta siinä olisi voinut mennä jalat alta.

Vaikkei ennätys tällä kertaa tullut sain kuitenkin jotain matkaan kisasta. Talinnan IM oli myös täydenmatkan SM-kisa ja olin oman sarjani kolmanneksi nopein suomalainen. SM-pronssin lisäksi onnistuin vielä saamaan paikan ensi vuoden Nizzan MM-kisoihin! Ensi vuonna olisi jälleen kaksi täpäriä edessä Nizza ja Roth! Ei auta kuin vetää pikkasen happea ja palata taas trainerin päälle hikoilemaan kohti ensi vuoden tavoitteita.