Kisaraportti: Ironman 70.3 Warsaw – Ensimmäinen puolimatkani ajassa 5:38,03

Valmistautuminen kisaan

Tämä oli ensimmäinen puolimatkani, ja siihen valmistautuminen oli pitkä prosessi. Vuoden ajan harjoittelin tavoitteellisesti. Juoksu on ollut minulle aiemmin vahva laji, mutta viime kuukausina juuri se on tuntunut erityisen raskaalta – jalat kuin betonipainot, syke ei nouse, eikä askel kanna. Tämä pakotti kuuntelemaan kehoa aiempaa tarkemmin ja säätämään harjoittelua kevennetymmäksi.

Viimeiset päivät ennen kisaa menivät kevyesti: keskiviikkona uinti, torstaina brick-treeni, perjantaina matkustus ja lauantaina vain kevyt 20 minuutin hölkkä pyrähdyksillä. Kaksi täyttä lepopäivää teki selvästi hyvää – HRV nousi selvästi ja palautumisen tunne vahvistui. Tuntui, että keho tuli hitaasti takaisin käyttötilaan.

Ruokavalio pysyi pitkälti normaalina, mutta hiilihydraatteja lisäsin selvästi: karkkia, leipää ja muuta helposti imeytyvää. Tämä selvästi tuki energiatasoa, vaikka olo ei ollutkaan vielä erityisen kevyt.

Kisapäivän aamu

Herätys klo 6.00. Aamupalaksi puuro, jollos ja banaani. Tunnelma oli rauhallinen – enemmän innostus kuin jännitys. Bussi lähti kisapaikalle klo 6.30, junalla siirryttiin uinnin lähtöpaikalle. Märkäpuku oli sallittu, ja veden lämpötila oli noin 18–19 °C.

Uinti – 1,9 km / aika 0:39

Lähtö tapahtui hiekkarannalta veteen juosten. Alku meni hyvin, mutta noin 10 minuutin jälkeen tuli hetkellinen paniikki, kun ihmiset uivat päälle, yli ja ali – yksi yleisimmistä haasteista ensimmäisessä avovesikisassa. Uin hetken rintaa ja palautin rauhallisen rytmin. Uinnin aikana oli paljon fyysistä kontaktia, mutta onnistuin silti pitämään oman tilani.

Loppumatkan menin omaa rauhallista tahtia – en hengästynyt, enkä yrittänyt puristaa. Fiilis oli hyvä, ja tunne oli, että toinenkin kierros olisi onnistunut. Vaikka syke oli koholla, se johtui enemmän jännityksestä kuin kuormituksesta.

T1 – Vaihto pyöräilyyn / aika muutama minuutti

Vaihto sujui tehokkaasti. Olin miettinyt vaihdon läpi uidessa, ja kaikki meni suunnitelman mukaan. Fiilis oli nopea ja keskittynyt.

Pyörä – 90 km / aika 2:41 (sisältää rengasrikon)

Heti pyörälle noustessa eturengas tyhjeni pihisten tyhjäksi. Juoksin takaisin T1-vaihtoon, jossa sain varakumin ja mekaanikon vaihtamaan sen. Samalla otin kaksi geeliä. Tämä viive kesti noin 10 minuuttia, mutta ei vienyt hyvää fiilistä.

Tavoitteeni oli ajaa 70-% FTP:stä. Syke pysyi VK1–2 -alueella, ja vaikka kisajärjestäjän datat olivat sekavat, omasta kellosta katsoin keskinopeuden olleen 32–33 km/h. 80% FTP olikin ennemmin lähempänä toteumaa. Ohitin reilusti yli 300 pyöräilijää – peesikielto oli voimassa, mutta kukaan ei sitä noudattanut ja tilaa ohittaa löytyi reilusti.

Tasainen reitti sopi minulle, ja erityisesti jalat pyörivät helposti ja hyvin. Alamäissä vähän jarruttelin, koska vauhti ja tuuli vielä jännittävät uuden pyörän kanssa. Yksi 10 km/h -rajoitusalue hidasti hieman, mutta se meni letkassa sujuvasti.

Ravintona mukana oli:

3 x 750 ml vesipulloa sisältäen seuraavat energiajauheet: 1x Mauriten (80g HH) + 2x Hartsport (50g HH)

Muutama geeli myös meni ja Rennie. Yksi pulloista jäi juomatta, sillä pissahätä kuumottelikin jo ennen T2:sta.

T2 – Vaihto juoksuun / aika 3 min

Vaihtopussi ei ollut paikallaan, vaan löysin sen pienen paniikin jälkeen maasta sivussa. Löysin sen kuitenkin nopeasti, vaihdoin kengät, nappasin geelit ja lähdin juoksemaan. Ilmeisesti toinen kilpailija oli sen vahingossa nypännyt paikaltaan. Fiilis oli edelleen kohtuullinen, ja olo jaloissa oli yllättävän hyvä heti pyörän jälkeen.

Juoksu – 21,1 km / aika 2:03:30

Juoksu oli juuri niin vaikeaa kuin olin odottanutkin. Jalat eivät toimineet, syke ei noussut. GPS kellossa oli epätarkka, ja näytti kilometrit väärin, mikä hämärsi omaa arviointia nopeudesta. 12 km viitan kohdalla tajusin olevani nopeampi kuin luulin (kello näytti 10,5km), mutta se ei helpottanut tunnetta jaloissa.

Juoksin lähes koko matkan pk/aerobisella kynnyksellä, mutta tämä aika 2:03 tuntui silti suurelta voitolta – vuosi sitten tuolla sykkeellä en olisi päässyt lähellekään tuota aikaa. Otin säännöllisesti vettä ja märkiä pesusieniä, kerran Red Bullia, jonkin verran geelejä ja kaikkea mitä tarjottiin – vatsan kanssa ei ollut ongelmia.

Viimeisellä kilometrillä kuulin ystäväni Rinnan huudon – jäin odottamaan ja menimme yhdessä maaliin, se oli upea päätös kisalle.

Maalissa ja jälkipelit

Maaliin saapuessa olo oli kevyt ja täynnä endorfiineja. Vaikka aikaa meni hieman rengasrikon vuoksi, päällimmäinen tunne oli onnistuminen. Finisher-alueella rentouduimme, hieronta teki hyvää, ja vaikka vatsassa alkoi hieman kuplia, olo oli muuten erinomainen.

Yhteenveto ja opit

Ensimmäinen puolimatka oli kokonaisuutena onnistunut. Opin rauhoittumaan, hallitsemaan tilannetta vaikeuksien keskellä ja tekemään suorituksen, vaikka kaikki ei mennyt täydellisesti. Juoksu kaipaa vielä huomiota, mutta pyörän ja uinnin kehitys oli selkeä.

Yksi tärkeimmistä oivalluksista oli, että palautumisella on merkitystä. Tauot ennen kisaa auttoivat, ja opettivat, että enemmän ei ole aina enemmän.

Ystävät, triathlonyhteisö ja tämä kokemus antoivat paljon enemmän kuin pelkkä tulos koskaan voisi. Olen rikkonut rajoja, jotka ehkä ennen pidättelivät minua, järvihirviöistä puhumattakaan. Ja kun mitalissa oli väärin painetut lajit ja matkat (swim 1,9km – run 90km – bike 21,1km), niin sekin tuntui ihan sopivalta. Tälläistä mitalia ei olekaan kaikilla! Hyvä muistutus, että elämä ei ole täydellistä, eikä sen tarvitsekaan olla. Mutta elämä voi olla täyttä.

Viime vuonna aloitin matkani Teisko Triathlonista – aloita sinäkin! TeiskoTriathlon