56-vuotias tekniikan ammattilainen ja keksijä Tampereelta lähti Vantaa Triathlonin perusmatkalle tavoitteenaan ehjä suoritus, arvokas kisakokemus ja alle 2:40 loppuaika. Ensimmäinen virallinen triathlonkisa toi mukanaan onnistumisia, kommelluksia, kramppeja ja ennen kaikkea paljon oppia tulevaan.

Terolla on entuudestaan kokemusta triathlonhöntsäilyä Valmet DNA 1/8-matkan kisoista, mutta Vantaa Triathlon oli ensimmäinen virallinen triathlonkisa ja samalla ensimmäinen perusmatka. Nuoruuden vahva urheilutausta on rakennettu kilpatanssin avulla, mutta avovesiuinti ja triathlonkisojen kokonaisuus olivat vielä suhteellisen uutta aluetta.

Ennen starttia fiilikset olivatkin hieman hämmentyneet. Kisajärjestelyissä oli paljon uutta muistettavaa, ja erityisesti uinti jännitti. Takana ei ollut vielä kunnon rutiinia avovesiuinnista, eikä näin pitkää matkaa ollut koskaan tullut uitua avovedessä saati sitten kisatilanteessa. Lämmittelykin jäi heikoksi, kun vielä viime hetkillä piti pyyhkiä kypärän visiiriä ennen starttia.

Suunnitelma oli kuitenkin selvä: uinti otetaan suhteellisen rennosti ja tärkeintä on päästä hyvillä voimilla ensimmäiseen vaihtoon.

Uinti: suunnitelman mukaan, pienillä lisämausteilla

Ensimmäisellä uintikierroksella kroppa ei ollut vielä aivan lämmennyt, ja välillä oli otettava muutama rintauintiveto. Toisella kierroksella uinti alkoi jo kulkea omalla tasolla, mutta aivan ilman sattumuksia ei vedestä selvitty.

Ensimmäisen poijun jälkeen suunta lähti vahingossa kohti kolmatta poijua. Onneksi navigointivirhe tuli huomattua ajoissa, mutta ylimääräistä matkaa kertyi arviolta noin 50 metriä. Viimeisellä poijulla tuli vielä törmäys toisen uimarin kanssa, mikä säikäytti sen verran, että takareisi kramppasi. Seuraavat 50 metriä mentiin jalka suorana.

Kokonaisuutena uintiin jäi kuitenkin tyytyväinen olo. Tärkein tavoite täyttyi: vaihtoon selvittiin ja voimia oli jäljellä.

Pyörä: vahvaa menoa mutta kommelluksilta ei vältytty

Pyöräosuus lähti hyvin käyntiin. Tavoitetehot pysyivät suunnitellusti noin 80% FTP:stä, mäissä mentiin FTP:n tuntumassa, syke oli noin 152 ja keskivauhti hyvällä tasolla, noin 35 km/h. Pyörä ja satula toimivat hyvin, ja myös yhden 50T eturattaan välitykset riittivät mainiosti.

Pyörällä olo oli vahva koko ajan. Matkan aikana ehti jopa kiitellä talven pitkiä ja kovia spinningtreenejä, jotka selvästi kantoivat kisapäivänä.

Sitten tuli kisan ainoa suurempi kommellus. Satulan taakse itse viritetty pulloteline murtui kiihdytyksessä kolmannen käännöksen jälkeen. Onneksi teline ei kääntynyt takarenkaan päälle, mutta juominen vaikeutui merkittävästi. Pullot eivät tyhjentyneet suunnitellusti, ja nesteytys jäi vajaaksi pyöräilyn loppupuolella. Tämä kostautui myöhemmin juoksussa.

Juoksu: kramppeja vastaan maaliin asti

Juoksu meni kokonaisuutena ihan hyvin, mutta pyöräilyn lopun vajaaksi jäänyt nesteytys alkoi tuntua jaloissa. Krampit tekivät matkasta vaikean, eikä nestetasapainoa saanut enää kunnolla korjattua, vaikka jokaiselta huoltopisteeltä tuli otettua kaksi mukia juomaa.

Vauhti pysyi kuitenkin jonkin verran yli viiden minuutin kilometrivauhdissa. Sykkeet keikkuivat korkealla, yli anaerobisen kynnyksen ja noin 95 % maksimista.

Unelma oli päästä alle 2:40 loppuaikaan. Se jäi tällä kertaa reilun kahden minuutin päähän. Omaa kisatavoitetta ei siis ihan tullut voitettua, mutta maaliin päästiin ehjällä kokonaisuudella sattumuksista huolimatta.

Kärki meni kovaa, mutta oma suoritus oli vahva ensimmäiseksi viralliseksi triathlonkisaksi.

Maalissa: iloinen, liikuttunut ja monta oppia rikkaampi

Maalissa päällimmäisenä oli ilo ja liikutus. Vaikka aivan kaikki ei mennyt suunnitelman mukaan, kokonaisuus oli onnistunut ja kisasta jäi paljon käteen.

Yksi mieleen jääneistä asioista oli kannustajalla ollut kilikello, joka ilahdutti aina ohi mentäessä. Oli upeaa myös nähdä klubilaisia kisa-alueella ja reitin varrella. Se toi lisäenergiaa juuri silloin, kun sitä tarvittiin.

Mitä seuraavaan kisaan mukaan?

Suurimmat opit liittyivät ennakkovalmistautumiseen. Kaiken pitää olla selvää, huollettua ja testattua ennen kisapäivää. Uintireitti täytyy painaa kunnolla mieleen, visiirin pitää olla puhdas ja pullotelineen täytyy kestää täysillä pulloilla myös kisavauhdin kiihdytykset.

Myös lämmittelyyn täytyy panostaa enemmän. Ennen seuraavaa kisaa tarvitaan kunnollinen noin puolen tunnin lämmittely, sillä nyt uinti alkoi kulkea kunnolla vasta toisella kierroksella. Avovesiuintiin tarvitaan lisää rutiinia ja yksinkertaisesti enemmän harjoituksia.

Lisäksi kisaan valmistautuminen vaatii enemmän lepoa. Seuraavalla kerralla viimeiset neljä päivää ennen kisaa täytyy ottaa selvästi levon kannalta.

Vielä yksi kisakokemus Vantaan lisäksi olisi arvokas ennen tulevaa Turun puolimatkaa, mutta kalenteriin ei valitettavasti mahdu enää sopivaa tapahtumaa ennen sitä. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa kovaa harjoittelua ja kehittämistä, kokemusta tuli yllin kyllin!